Keltaiseen hurahtanut!

Polarn o Pyretillä oli viime vuonna (2011) myynnissä keltaisia takkeja. Ihastuin niihin aivan täysin, tosin liian myöhään. Myynti kerettiin lopettamaan, enkä edes aleen kerinnyt. Iski harmitus, wind fleece olisi mennyt niin ihanasti Ticketin sinisten Ontario BIB housujen ja keltaisten crocs saappaiden kera. :(
Törmäsin kuitenkin Facebookissa POPitus nimiseen kirppariin, joka nimenomaan oli tarkoitettu Po. Pin vaatteille. Alkoi metsästys! Ensin ilmoitin halukkuuteni ostaa wf:n koossa 80 tai 86. Ei tullut vastauksia. Sitten myyntiin tuli vaaleamman keltainen wf koossa 98, täysin käyttämätön. Ostin se ja totesin, että tämä on vielä hieman reilu, mutta laitetaan talteen.

Metsästys jatkui sillä mieleen juolahti, että ehkä nyt haluan synkronoida muksut samanlaisilla ulkovaatteilla. Lame, I know! POPitukseen tuli huutokauppa kohteeksi wf kokoa 80, mutta harmikseni kohde sulkeutuisi samaan aikaan kun minun pitäisi olla Wanaja Festivalissa. Hätä keinot keksii! Valjastin naapurini, joka kanssa on PoPin fani, huutamaan takin puolestani. Noheva naapurini sai sen minulle :). Taidan olla palveluksen velkaa!

Sitten parin päivän päästä huomasin, että nyt olisi tarjolla täsmälleen samanlainen wf koossa 92. PERFECT! Siitä esikoiselle takki! Lähtöhinta oli 18€. Huutokauppa kohde oli kuitenkin todella haluttu ja itselleni melkein tuli hiki näpytellessä. "Päivitä iPad, päivitä!" No nyt sitten odottelen myyjältä yv:tä sillä kauppa sulkeutui ilmeisesti minun huutooni, joka oli korkeampi kuin kuvittelin. Ilmeisesti onnea oli matkassa sillä pahimmalla vastustajaltani tilttasi älypuhelin, joten hän joutui luopumaan takista :).



Tässä siis alkuperäinen Mami Go Go:n  idea, mistä pakkomielteeni lähti liikkeelle.

Ensivaikutelma

Haaveilen omasta kodista ja siitä vapaudesta, että saa tehdä remonttia oman maun mukaisesti. Tässä teille silmän iloa eteisten muodossa. Kuvat taitaa pääsääntöisesti olla Pinterestistä.

Käden jälkeä

Tänä vuonna halusin tehdä osa joululahjoista itse. Totuus oli kuitenkin se, että ei jäänyt niin paljoa aikaa kuin olisin toivonut. Löysin kuitenkin Kalastajan vaimon blogista ohjeen ponchoon ja päätin kokeilla. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein palmikkoneuletta ja hetken se vaati pään raapimista ja aika monta purku kertaa. Loppujen lopuksi ei se ollutkaan niin vaikeeta jos vaan muisti seurata ohjette. Ihan samanlainen siitä ei tullut sillä lanka ja puikot oli eri. Tosin kuvittelin, että isommilla puikoilla saa isomman kappaleen...NOT!
Ohjeissa sanotaan, että 120 silmukkaa ja kappaleesta pitäis tulla 30cmx90cm. No mun omasta ei tullut niin pitkää. Toisen kappaleen tei aina oikealla ja jouduin sen sitten purkamaan kun sama silmukka määrä ei pätenyt tällä neuloksella. Eli soveltaen ohjetta palmikkoneuleeseen tuli 120 silmukkaa ja aina oikein neuleeseen 90 silmukkaa. Lankana oli Novitan puhtaanvalkoinen kide ja puikot oli nro 8.

Saimme myös vieraita juuri ennen aattoa ja olin sitten nähnyt talo 365 blogissa aivan ihania piparkakkutaloja. Nyt sainkin sitten hyvän syyn kokeilla miten niitä tehdään. Tähän väliin sanon, että minä en leivo. Aloitin piparien teon piirtämällä ja leikkaamalla paperista sabluunat. Sitten valmis piparitaikina pakkasesta sulaan ja ei ku hommiin.

Tässä alkuperäinen idea

 

Ja tässä minun luomukseni...ei yhtään hullumpi vai mitä? :)

Muuttosuunnitelmia

Villa Omenistolle pitää pian sanoa näkemiin, sillä muutamme toiselle paikkakunnalle. Kuitenkaan emme sano hyvästejä sillä Villa Omenistosta tulee meidän mummila.
Uuden kämpän löysimme Päijät-Hämeestä, rivitalo neliö. Olenkin tässä jo sisustanut mielessäni uutta vuokra kotiamme. Seinät kaipaavat ihan ehdottomasti maalia, vaikka tuskin asumme kovinkaan pitkään kyseisessä osoitteessa. Koti on kuitenkin koti ja inhoa asumista väliaikaisissa tiloissa.
Osa kalusteista uusitaan ja aika rankalla kädellä tavaraa saa karsia sillä uusi kämppämme on ainakin 30 neilötä nykyistä pienempi ja myöskin varastotilaa on paljon vähemmän.

Tässä haaveilua uudesta olohuoneen kalustuksesta.

Himoitsen Riviera Maisonin viinipöytää olohuoneen nurkkaukseen

Ikean Barrometer-jalkalamppu on must have osastoa

Nyt toteutan pitkä aikaisen Ektorp unnelmani. Näitä tulee kaksin kappalein, toinen kahden istuttava.

Viimeksi Ikeassa käydessä ihastuin Liatorp senkkiin. Tarpeeksi korkea, jotta lapset ei yllä koskettamaan tv:tä ja ei haittaa vaikka koirakin seisoisi edessä.

Kattovalaisimeksi olen tätä miettinyt. Olen nähnyt sen niin monessa kodissa, mutta sopisiko se meidän olohuoneeseen ja olisiko se kummankin makuun sopiva?!?

En tiedä kaivanko verta nenästä tällä valkoiselle sisustuksella kun kerta lapsia on kaksi, mutta sohvaan saa ainakin ostettua aina uudet päälliset ja nuo valkoiset ovat ne halvimmat. Joten jos pesukone ei putsaa niin ei ainakaan tule poru, vaan pelkästään uusi reissu Ikeaan. (Siskoni mielestä se on maan päällinen helvetti).

Omaa kotia etsimässä

Tämän hetkinen tilanne on se, että meidän pitää muuttaa viimeistään maalis-huhtikuun vaihteessa pois nykyisestä talosta. Villa Omenistoon tehdään siis remontti mummin ja papan toimesta ennenkuin he palaavat takaisin koto-Suomeen. Meidän pitäisi siis löytää oma koti kullan kallis.

Kriteerit ovat seuraavanlaiset:
-Mielellään yhdessä tasossa.
-Hinta haarukkaan sopiva.
-Korkeintaan pintaremonttia vaativa.
-Ei öljy lämmitystä.
-Pesutilat joko heti eteisen läheisyydessä tai omalla sisäänkäynnillä. (Ei siis todellakaan yläkerrassa).
-3 makuuhuonetta
-Omaa pihaa (mielellään aidattuna tai mahdollisuus sellaiseen)
-Ei mielellään parkettia tai lautalattiaa.
-Ei tasakattoa.
-Mielellään yli 90 neliötä.

Miten vaikeaa tämä oikeasti onkaan?
Olen huomannut, että jos kyseessä on kaksikerroksinen rivitalo, niin kylpyhuone on yläkerrassa. Ei todellakaan kovin käytännöllistä jos omistaa 50kg koiran.
Hinnat on tosiaan noussu aikalailla sitten vuoden 2005 jolloin omistin kaksion. Silloin neliöhinta oli 1000€ luokkaa. Nykyään rivareissa neliöhinnat on 1500€ ylöspäin.
Mun unelmana on omistaa vanha puutalo, jota vois itse laittaa. Mutta mutta, se on hieman hankalaa kun ei ole tieto taitoa tarpeeksi ja olisi inhottavaa jos tämä unelma paljastuisikin täydeksi sudeksi tai veisi perheemme vararikkoon. Eli sen takia etsimme vain pintarempattavaa kohdetta.
Omaan pihaan ja lattiamateriaalin valintaan vaikuttaa koirat. Paras lattiamateriaali koiraperheeseen on laatta tai muovimatto (vaikka se usein onkin todella ruma). Laminaattikin menee, mutta se on usein todella liukas ja kovaääninen.

Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn, että löydämme oman kodin ilman suurempia kompromisseja!

Hiljaisia hetkiä!

Hiljaisia hetkiä meidän talossa on todella vähän. Vanhempi lapsista nukkuu nykyään yhdet päikkärit. On ennemminkin sääntö eikä poikkeus, että vanhemman lapsen mennessä päikkäreille kuopus herää omilta ekoilta päikkäreiltään. Jos joskus sattuu päikkärit menemään yksiin otan itsekkin torkut.
Viime lauantaina kysyin mieheltäni josko hän menisi lapsien kanssa anoppilaan. Mies kysyi kuka meille oli tulossa. Vaikka kuinka koitin selittää haluavani olla vain yksin, ei se tuntunut saavan ymmärrystä osakseen.
Haluatteko te joskus olla ihan yksin kotona?

Itselleni se on luksusta! Rakastan sitä, kun makaan sohvalla hiljaisessa talossa ja ainoa ääni joka kuuluu on koirien ajoittainen kuorsaus. Siihen on hyvä nukahtaa!

Pari päivää sitten törmäsin ihanaan blogiin. Talo365 on innovatiivinen blogi täynnä ideoita, joista ainakin osan haluaisin toteuttaa tulevaisuudessa.

Meillä on niin iso taulu tv, että on vaikeaa löytää tarvittavan isoa tv-kaappia. Tässä olisikin ratkaisu tv:n häivyttämisestä. Mieheni kuulemma inhoaa tuollaista.

Tuon tyylisen wanhanajan kaapin haluaisin eteiseen.

Tykkään tuosta navetta tyyppisestä ratkaisusta. Miksei ulkoliukuovea voisi käyttää sisätiloissa.

Tällaisen kaapin oven haluan siihen unelmieni eteisen kaappiin.

Ihanan seesteisen näköinen eteinen. Ei varmaan koskaan toteudu lapsiperheessä :)

Pläääf!

Syksy tulee ja sen mukana masennus!

Päin pyllyä menee tällä hetkellä. Laihduttaa en kerkiä/viitsi/pysty ja urheilusta vain haaveilen. Mä niin haluisin body pumppiin ja kokeilemaan sitä tankotanssia. Mahamakkarat möllöttää ja mieli tekee makeaa koko ajan. Eikä vaan tee mieli vaan oikeesti sitä syödään kans-kaksin käsin! No, en piiskaa itseäni siitä sen enempää.

Tuntuu, et aina sataa ja ulos ei pääse. Tänään olikin poikkeus. Ulkona oli 20 astetta lämmintä! Oloa helpottaa yhteiset leikkipuisto hetket kaverini S:n kanssa. Meillä on lähes saman ikäiset lapset ja pojat mennä rallattaa toinen kärryillä ja toinen ruohonleikkurilla. Välillä tulee kolari ja itku! Parasta siinä on kuitenkin ne äitien väliset jutustelut. Nauretaan samoille asioille, ärsytystä puretaan ja toisinaan juodaan kuppi lämmintä kaakaota.
Parhaassa tapauksessa lapset on ihan umpiväsyneitä kun kotiin tullaan ja äidit tyytyväisiä.

Käsityö kärpänenkin on iskenyt, johtuu varmaan liikunnan puutteesta. Yhden nilkkasukka parin kudoin jo ja ensimmäinen pohje pituinen villasukka on tehty...nyt se on vaan kaveria vailla. Mieli tekis vaan kutoo ja ahmin taas käsityö blogeja. Voi kun oisin niin etevä, että osaisin tehdä kaikkea ihanaa!

Ei muuta ku uuteen nousuun!