Saikkua

Nyt se sitten viimein alkoi, saikku. Raskausviikkoja karvaa vaille 31 plakkarissa, normi 38h työviikot, 1-vuotias pojan koltiainen, 3 koiraa ja kaikki kotiaskareet eivät vain enää onnistu. Niimpä jäin töistä pois. Täytyy myöntää, että homma meni hankalaksi siinä vaiheessa kun mies vaihtoi työpaikkaansa ja minun piti hoitaa kaikki tuo edellä mainittu. Aiemmin meillä oli kuitenkin molemmilla vuorotyö ja mies vei pojan tarhaan ja minä hain.

Iskias vaivaa edelleen ja huomaan puhkuvani imuroidessa vaan kyllähän kotiakin täytyy joskus siivota. Tälle päivälle olenkin sitten jo imuroinut alakerran ja molemmat sohvat, koska karvaa oli taas ihan järkyttävä määrä. Tiskejä on kerääntynyt kahden koneellisen verran, sillä jostain kumman syystä minä olen ainoa joka sitä ilmeisesti osaa (lue: viitsii) käyttää. Pyykki vuori ei enää ole niin paha, mutta kuka ne silittäisi ja viikkaisi kaappeihin? Vastaus varmaan kuuluu siihenkin, että minä. No nyt on ainakin 2 viikkoa aikaa puunata tätä kämppää, sillä sen verran se lääkäri tuota saikkua kirjoitti. Tosin omat fiilikset on, että en töihin kyllä enää jaksa palata ennenkuin äitiyslomani on päättynyt.

Tälle päivälle olisi vielä luvassa vauvauinti ja jos jaksan niin nuo koirat pitäisi harjata sillä furminaattorilla. Oikeastaan karvattoman rodun valinta on jotenkin alkanut houkuttamaan viime aikoina...ehkä otankin hiustenleikkurin ja surautan pikkuisen :). Ossi on kyllä ihme otus, vauvauinnin aloitimme 8kuisena, mutta vasta nyt hän on alkanut nauttimaan siitä. Kyllä meillä aikaisemminkin on ollut mukavaa, mutta jossain vaiheessa on aina tullut hillitön itku...yleensä sukeltaessa. Nyt sukeltaminen on kiva juttu ja veden päällä liukuminen vieläkin kivempaa. Katsotaan mitä tälle päivälle on luvassa.