Go fat go

Mä tosiaan otin itseäni niskasta kiinni maanantaina ja alotin go fat go-dieetin. Ideana siis syödä vähän hiilareita, sokeria ja rasvaa, toisin sanoen siis terveellisesti. Dieetin takana on Jutta Gustafsberg ja Jari"Bulli" Mentula. Viime kesänä kun kuulin tästä go fat go haastesta, lähdin mukaan innolla. Itsellä on suurena intohimona tuo ruoka ja herkut ylipäänsä, joten laihduttaminen tai tietyssä painossa pysyminen ei ole toteunut sitten sinkku aikojen, jolloin oli oikeasti aikaa itselle ja keholle. Silloin tuli käytyä body pumpissa 4-6 kertaan viikossa! Seurustelun aloitettuani onkin mottonani itseironisesti ollut: jos ihminen on sitä mitä syö, niin minä olen herkkuperse!

Viime kerralla sain tosiaan näkyviä tuloksia aikaan nopeasti, mikä hivelee tietty itsetuntoa kummasti. Kuukaudessa lähti 5kg...tokihan siitä osa oli nesteitä, mutta kasvot eivät olleet enää pöhöllä ja maha ei römpöttänyt. Mikä parasta sai syödä ihan kunnon kokoisia annoksia ja makeanhimokin helpotti. Ainoa huono puoli oli se, että mä en kerta kaikkiaan pystynyt juomaan sitä määrää nestettä mitä ois pitäny, tai jos pystyin niin kynsin hampain ja vieläpä irvistellen!

Maanantai oli siis eka laihis päivä ja ilta oli yhtä tuskaa, vaikka olin herkutellut koko sunnuntain (lue: tyhjentänyt kaappeja herkuista) niin mielessä kummitteli cokis, jota meillä on AINA jääkaapissa ja pätkis pussi. Milläkö vältin sortumisen? Kävin vaa'alla! Tsiisus, kyllä se laihis on oikeesti tarpeen ja tavotteena on laihtua 10kg ennen tyttäremme ristiäisiä. Aikaa on siis tasan 2 kuukautta. Minulla on jo tavotemekko jossa pitäisi näyttää hyvältä. Kokeilin sitä tänään ja menihän se päälle, mutta ei tuntunut hyvältä. Siitä voiskin ottaa tänään kuvan ja verrata matkan varrella miten se kroppa muuttuu tänä aikana. Vertaaminenkin on helppoa kun on aina sama vaate päällä.

Tänään tuntuu jo paljon paremmalta. Puuro maistuu ja mahakin tuntuu pienemmältä. Nyt ei sitten muuta vaaditakkaan kuin kovaa tahtoa olla repsahtamatta ja ehkä minulla tulee tulevaisuudessa olemaan terveellisemmät elämäntavat ja painonhallinta hanskassa.
Vaikka go fat go- haastetta on tarkoitus jatkaa vain 4 viikkoa, aion itse olla sillä kunnes uusi ryhmä tuolla Fitfarmilla aloittaa, jolloin siirryn laihduttajasta painonhallintaan. Wish me luck!

Kuvia laitan tänään illemmalla.

 IIK, nää kuvat näyttää viel kauheemmalta ku luulin. Kamerahan laittaa aina sen 5kg lisää, eiks niin ;).

Long time no see!

Johan tässä on aikaa vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Syy: kiire! Tytön pyöräytin 24.5 ja sitä edeltävä aika meni kaikkeen valmisteluun ja äitipolilla juoksemiseen. Miettivät siellä synnytyksen käynnistämistä ja se juupas-eipäs ruljanssi vei multa hermot. Raivosin sitten maanantaina 23.5 kun eivät käynnistäneetkään synnytystä, että seuraavana yönä synnytys käynnistyikin itsestään. Eli mitä tästäå opimme? Seksi, sauna, siivous ja tulinen ruoka on ihan täyttä legendaa...raivolla se vauva ulos saadaan. Mä postaan tosta synnytyksestä sitten paremmalla ajalla jos ketään ees kiinnostaa.

Viime päivinä kun olen illalla istunut sohvalla ja surffaillut iPadillä netin ihmeellisessä maailmassa olen löytänyt itsestäni uusia puolia. Näihin kuuluu mm. Ihastuminen erilaisiin vaatteisiin (googlaa steamcouture) niin aikuisten kuin lasten, käsityö into alkaa taas nostaa päätään ja pää on täynnä projekteja joita haluan päästä toteuttamaan. Kysymys kuuluukin, että millä ajalla? Tytölle olen löytänyt etsystä jo monen mekon kaavat, jotka haluaisin tilata. Lisäksi olen niin ihastunut kaikkeen mitä siellä myydään, että ihan heikkoa tekee. Ihmiset osaa sitten tehdä kaikkea...itse katselin tänään joutumasta rusettien teko-ohjeita.
Tarkoitus olisi pitää tytölle ristiäiset elokuussa ja haluaisinkin tehdä hänelle juhliin mekon ja samasta kankaasta pienet töppöset ja päähän pannan, jossa pieni rusetti. Eli ei muuta ku hommiin sano lapamato!

Miksi sitten en ole saanut mitään aikaiseksi? No musta tuntuu siltä, että aina kun ajattelen, että nyt alan sitä ja sitä projektia työstämään muistan, että jotain puuttuu tai että tuo toinen pitäisi tehdä ensin siitä ja siitä syystä. No mitä projekteja sitten pitäisi työstää:

Ompelu:
-Tytön pinnasänkyyn reunapehmuste (kankaat on jo-Linum, esipestynä!)
-Sängynpäätyihin purusuojat (esikoinen oli sellainen majava, että nyt on pakko valmistautua pahimpaan).
-Reunalakana pinnasänkyyn, tosin sen käyttöönotto tulee aiheelliseksi vasta sitten kun pohja pitää laskea alas.
-Sydänkoriste tytön omalla nimellä koristamaan tytön sänkyä.
-Kaikki ne ihanat mekot, joita olen etsystä katsellut.
-Kantoliinailuun fleecetakki...löysin aivan ihanan mallin ja nyt se pitäisi toteuttaa omasta päästä ilman kaavoja...APUA!
-Sitteriin pitäis kangas vaihtaa kun alkuperäinen on niin likanen, ettei pyykkäyksestä huolimatta tule puhtaaksi (se on myös erittäin hiostavaa kangasta, joten puuvilla olis mukavampi)

Tuunaus:
-Syöttötuoli, kirpparilta ostamani stokken syöttis on hiottu...nyt se pitäisi pohjamaalata ja maalata vaaleanpunaisella maalilla, joka sekin on jo ostettu.

Muuta:
-Kaikki ristäisiin liittyvät valmistelut
-LAIHDUTTAA!!! Tavotteena -10kg (eli päästä takaisin mun sinkku mittoihin).

No mutta huomennahan on maanantai ja voin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa jotkut noista projekteista, kuten vaikka ton laihiksen. Toki joku noista ompeluprojekteistä on kans alotettava ja kummasti helpottaa se, että kaupat on auki.
Mutta vielä tämän illan herkutelen ja harrastan syntiä nimeltä laiskottelu!

Palaillaan!

Postin tuomaa ja ehkä sittenkin kirppikseltä

Kävin eilen kirpputorilla. Kaikki aikaisemmat käyntini ovat olleet yhtä turhan kanssa, sillä en ole ikinä löytänyt mitään. Oikeastaan olen aina ihmetellyt miten paljon ihmiset kehtaavat pyytää käytetyistä tavaroistaan. Tälläkin kertaa näin kävi mm. matkasängyssä pyynti 40€, mä ostin samalla hinnalla uuden ihan lastentarvikeliikkeestä ja sama kampanja on ollut ainakin 2 kertaa sen jälkeen.
Sitten se löytö. Näin siellä perimmäisessä nurkkauksessa stokken tripp trapp tuolin myynnissä 60€:lla (mukana lasten turvakaari). Aluksi en innostunut, mutta nukuttuani yön yli tajusin, että hitsi sehän on vain tuunausta vaille. Alkuperäinen väri taitaa olla kirsikka...täytyy siis huomenna käydä pelastamassa se sieltä (jos se vielä siellä on).

Syy miksi innostuin asiasta niin paljon oli se, että mieheni totesi minulle, ettemme varmaan tarvitse toista tripp trappia sillä vanhempi lapsemme voisi istua normaalilla tuolilla sitten kun nuorempi siihen vaiheeseen pääsee. Ja hengenvedon jälkeen huokaisi vielä "tai ainakaan sen ei tarvitsisi olla niin kallis".
Mä olen ollut varsin tyytyväinen nykyiseen tripp trappiin, sillä se on turvallinen eikä kiiku, lisäksi vielä hyvännäköinen ja sopii väritykseltäänkin meidän ruokailuryhmään (wallnut brown). No itse olen sitä mieltä, että esikoisemme todennäköisesti käyttää vielä syöttötuolia tai ainakin tripp trappiaan niin, että se on korkeassa asennossa. Toinen asia on se, että haluaisin tuolien olevan samaa sarjaa jo ulkonäöllisistä syistä kuin myös se "mä haluan istua samanlaisessa tuolissa ku pikkusisko"-syy. Kolmannekseen, kun hinta on noin alhainen niin pieni tuunaus ei haittaa (uutta kun en lähtisi tuunaamaan).
Ihastuin Villa Honkasalon blogissa Mallan vaaleanpunaisiin jakkaroihin niin paljon, että oli pakko kysyä värisävyä. (Tikkurilan vaahtokarkki).

Huomenna sen sitten näkee onko sitä syöttötuolia siellä enää vai kerkesikö joku muu apajille.

Posti on tuonut minulle tällä viikolla jo kaksi pakettia (ja kaksi on vielä tulematta, mikäli oikein muistan).
Ensimmäinen paketti tuli Piirongista ja toinen tuli Wilhelmiinan kammarista. Aikaisemmassa lastenhuoneen ideointi postauksessa  oli näytillä vaalenasininen nalle mobile. Nyt tilasin sen vaalenpunaisena. Pitäähän tytöllä olla tyttömäinen mobile. Wilhelmiinalta hairahdin ostamaan värikästä vahakangasta. Hairahdus se nimenomaan oli, sillä en ole ikinä ollut näin räikeän värin ystävä, mutta ajattelin sen sopivan hyvin tulevaan pääsiäiseen, sikä piristävän keittiömme ilmettä samalla kun suojaa pöydän pintaa. Kuvia taas pitäisi ottaa, mutta kello on jo sen verran, että päivänvalosta ei ole tietoakaan.

Oikein keväistä viikon alkua kaikille!

Huutamista ja myyntiä

No sillä lailla nyt sitten minäkin olen alkanut tutustumisen Huuto.nettiin. Meille olisi tarvetta lastensängylle, sillä rahaa säätääkseni päätinkin, että Ossi saa ison pojan sängyn. Käyttettyjä  olen siis tiiraillut tuolta huutiksesta ja todennut, että joko lastensängyt on rumia tai sitten minä olen nirso. Siellä on myynnissä lähes pääsääntöisesti Ikean lastensänkyjä tai mäntyisiä lastensänkyjä. Ikean lastensängyt on ihan ok, mutta jos sellaisen haluaisin ostaisin sen uutena, sillä hinnallahan niitä ei ole pilattu. Sitten nämä mäntyiset hirvitykset...huoh! Tuntuu, että valkokuultolakatut ovat lähes kiven alla. Voisin kyllä tuunatakkin sellaisen mäntyisen sängyn, mutta kun muotokieli on kanssa jotain hirveää.

Nyt on yksi huuto menossa, mutta ilmeisesti olen tehnyt etikettivirheen sillä huutiksessa huudetaan vasta viime minuuteilla. Tämän minulle kertoi joku viisaampi. Taidan olla vain malttamaton tai sitten minua ei todellakaan kiinnosta roikkua netissä kellon tarkasti kun huudot olisivat sulkeutumassa. Ehkä opin, ehkä en. Katsotaan mitä käy huutamalleni sängylle...olisin kyllä innoissani jos se meille muuttaisi.

Toinen asia netin ihmeellisessä maailmassa ihmetyttää, hinnat. Ihmiset arvostavat ihan eri tavalla tavaroitaan, ovat jotenkin niihin kiinni kasvaneita kun on niin korkeat hinnat. Myin juuri turhiksi jääneet Brion yhdistelmävaunut, vuoden vanhat ja todella vähän käytetyt sekä hyvin pidetyt. Pyynti oli 150€ vähemmän mitä olen niistä maksanut. Kysymyksiä tulvi sähköpostiin: onko ne ehjät, kankaat puhtaat, takuu voimassa, pehmusteet kunnossa yms. Okei, ilmeisesti netissä myydään paljon sikaa säkissä, mutta ihmetyttää jos mainitsen sen ainoan vian ilmoituksessa ja muuten kehun maltillisesti vaunuja niin siltikään ei uskota. Tämä sai minut katselemaan muiden ilmoituksia ja en ollut uskoa silmiäni kun näin, että kolme vuotta vanhoista Brion vaunuista pyydetään vielä enemmän kuin millä myin omani! Tyhmä ei ole se, joka pyytää vaan se joka maksaa. Toisaalta tuollaiset myynti ilmoitukset eivät sitten tuotakkaan ehkä sitä haluttua lopputulosta. Minä myin omat vaununi jo seuraavana päivänä kun olin ilmoituksen laittanut ja ostaja pariskunta ajoi yli 2h niitä hakemaan. Sinne meni ja vaunut saivat uuden hyvän kodin!

Tuulinen päivä ja blogeilua

Ihan kamala tuuli käy ulkona jo toista päivää. Lapsen kanssa en pihalle viitsi mennä, sillä pitäisi varmaan laittaa pienelle kiviä taskuun, jottei tuuli tarttuisi ja veisi mukanaan. :)
Kuvia otin takapihalta (likaisen ikkunan läpi) tässä yksi.

Silloin kun esikoinen nukkuu lueskelen suosikki blogejani. En osaa vielä niitä tänne linkittää, joten jos joku osaa niin neuvoja otan vastaan :). Ilokseni Pieni kaunis elämä oli taas laittanut päivityksiä ja pitäähän sitä mennä ihastelemaan hänen nettiputiikkinsa anteja paremmalla ajalla. Elohiirestä ei ole kuulunut vähään aikaan mitään.
 Ihailemallani Kotiliesi blogilla on nyt arvonta menossa, joten päätin osallistua...joskohan tästä saisi jotain verkostoitumista aikaiseksi kun oma blogini on vasta niin tuore tapaus :).

Saikkua

Nyt se sitten viimein alkoi, saikku. Raskausviikkoja karvaa vaille 31 plakkarissa, normi 38h työviikot, 1-vuotias pojan koltiainen, 3 koiraa ja kaikki kotiaskareet eivät vain enää onnistu. Niimpä jäin töistä pois. Täytyy myöntää, että homma meni hankalaksi siinä vaiheessa kun mies vaihtoi työpaikkaansa ja minun piti hoitaa kaikki tuo edellä mainittu. Aiemmin meillä oli kuitenkin molemmilla vuorotyö ja mies vei pojan tarhaan ja minä hain.

Iskias vaivaa edelleen ja huomaan puhkuvani imuroidessa vaan kyllähän kotiakin täytyy joskus siivota. Tälle päivälle olenkin sitten jo imuroinut alakerran ja molemmat sohvat, koska karvaa oli taas ihan järkyttävä määrä. Tiskejä on kerääntynyt kahden koneellisen verran, sillä jostain kumman syystä minä olen ainoa joka sitä ilmeisesti osaa (lue: viitsii) käyttää. Pyykki vuori ei enää ole niin paha, mutta kuka ne silittäisi ja viikkaisi kaappeihin? Vastaus varmaan kuuluu siihenkin, että minä. No nyt on ainakin 2 viikkoa aikaa puunata tätä kämppää, sillä sen verran se lääkäri tuota saikkua kirjoitti. Tosin omat fiilikset on, että en töihin kyllä enää jaksa palata ennenkuin äitiyslomani on päättynyt.

Tälle päivälle olisi vielä luvassa vauvauinti ja jos jaksan niin nuo koirat pitäisi harjata sillä furminaattorilla. Oikeastaan karvattoman rodun valinta on jotenkin alkanut houkuttamaan viime aikoina...ehkä otankin hiustenleikkurin ja surautan pikkuisen :). Ossi on kyllä ihme otus, vauvauinnin aloitimme 8kuisena, mutta vasta nyt hän on alkanut nauttimaan siitä. Kyllä meillä aikaisemminkin on ollut mukavaa, mutta jossain vaiheessa on aina tullut hillitön itku...yleensä sukeltaessa. Nyt sukeltaminen on kiva juttu ja veden päällä liukuminen vieläkin kivempaa. Katsotaan mitä tälle päivälle on luvassa.

RV 29+1

Se ois sitten sunnuntai ja huomenna pitäis taas töihin mennä. Milläköhän energialla? Olen huomannut, että pinna on todella kireällä ollut jo muutaman viikon. Keskiviikkona saavutin vitutuksen multihuipentuman kun olin iltavuorosta palailemassa. Kello oli 22.30 ja päästin koirat pihaan pissalle. Frankillä on ollut hieman kuulossa vikaa ja viime aikoina se onkin ahneuksissaan lähtenyt ruokaa (mm. talipalloja ja linnun siemeniä) etsimään naapurien tonteilta. Ja sinne se lähti taas niin, että pyllynreikä vaan vilkkui. Sanat "jos sinä paskiainen et tule heti takaisin niin et saa ruokaa!" tehosivat. Koira teki uukkarin ja lähdin isomman kanssa kävelemään kohti ulko-ovea. No mitäpä sitten tapahtuu. 8,5kg mopsi taklaa minut ja siellähän makasin selälläni maassa. Kyllä teki taas hyvää kun toinen lonkistani on muutenkin kipeä.

Lauantaina kävimme koko perheen voimin hakemassa Vauva.setistä tilaamani Mutsyn Urban Riderit. On niin pähee menopeli, että kyllä nyt kehtaa kulkea. Kävimme samalla Cafe Kanassa kahvilla, josta ei meinannut tulla mitään. Ossilla on tällä hetkellä sellainen syömättömyys kausi menossa. Tarjosin omasta croisantistani paloja, kurkkua, juustoa ja kinkkua. Mikään ei kelvannut! Eipä siinä muu auttanut kuin lähteä lähimpään kauppaan ostamaan toiselle hedelmiä ja rusinoita. Meinaan tulla kyllä hulluksi tuon ruoka asian kanssa. Kotonakin poika vetää hirveetä pulttia kun on nälkä, mutta mikään ei meinaa kelvata. Toivon todella, että tämä vaihe menee nopeasti ohitse.

Sunnuntaina kävimme testaamassa Urban Riderit ja totesin olevani tyytyväinen. Tuo kääntyvä taka-akseli on ihan parasta koko vaunuissa ja ilma-kumi renkailla on kevyt työntää lumessa. Suosittelen kaikille lämpimästi!

Sunnuntaina rv 29+2
Paita: Vero Moda