Postin tuomaa ja ehkä sittenkin kirppikseltä

Kävin eilen kirpputorilla. Kaikki aikaisemmat käyntini ovat olleet yhtä turhan kanssa, sillä en ole ikinä löytänyt mitään. Oikeastaan olen aina ihmetellyt miten paljon ihmiset kehtaavat pyytää käytetyistä tavaroistaan. Tälläkin kertaa näin kävi mm. matkasängyssä pyynti 40€, mä ostin samalla hinnalla uuden ihan lastentarvikeliikkeestä ja sama kampanja on ollut ainakin 2 kertaa sen jälkeen.
Sitten se löytö. Näin siellä perimmäisessä nurkkauksessa stokken tripp trapp tuolin myynnissä 60€:lla (mukana lasten turvakaari). Aluksi en innostunut, mutta nukuttuani yön yli tajusin, että hitsi sehän on vain tuunausta vaille. Alkuperäinen väri taitaa olla kirsikka...täytyy siis huomenna käydä pelastamassa se sieltä (jos se vielä siellä on).

Syy miksi innostuin asiasta niin paljon oli se, että mieheni totesi minulle, ettemme varmaan tarvitse toista tripp trappia sillä vanhempi lapsemme voisi istua normaalilla tuolilla sitten kun nuorempi siihen vaiheeseen pääsee. Ja hengenvedon jälkeen huokaisi vielä "tai ainakaan sen ei tarvitsisi olla niin kallis".
Mä olen ollut varsin tyytyväinen nykyiseen tripp trappiin, sillä se on turvallinen eikä kiiku, lisäksi vielä hyvännäköinen ja sopii väritykseltäänkin meidän ruokailuryhmään (wallnut brown). No itse olen sitä mieltä, että esikoisemme todennäköisesti käyttää vielä syöttötuolia tai ainakin tripp trappiaan niin, että se on korkeassa asennossa. Toinen asia on se, että haluaisin tuolien olevan samaa sarjaa jo ulkonäöllisistä syistä kuin myös se "mä haluan istua samanlaisessa tuolissa ku pikkusisko"-syy. Kolmannekseen, kun hinta on noin alhainen niin pieni tuunaus ei haittaa (uutta kun en lähtisi tuunaamaan).
Ihastuin Villa Honkasalon blogissa Mallan vaaleanpunaisiin jakkaroihin niin paljon, että oli pakko kysyä värisävyä. (Tikkurilan vaahtokarkki).

Huomenna sen sitten näkee onko sitä syöttötuolia siellä enää vai kerkesikö joku muu apajille.

Posti on tuonut minulle tällä viikolla jo kaksi pakettia (ja kaksi on vielä tulematta, mikäli oikein muistan).
Ensimmäinen paketti tuli Piirongista ja toinen tuli Wilhelmiinan kammarista. Aikaisemmassa lastenhuoneen ideointi postauksessa  oli näytillä vaalenasininen nalle mobile. Nyt tilasin sen vaalenpunaisena. Pitäähän tytöllä olla tyttömäinen mobile. Wilhelmiinalta hairahdin ostamaan värikästä vahakangasta. Hairahdus se nimenomaan oli, sillä en ole ikinä ollut näin räikeän värin ystävä, mutta ajattelin sen sopivan hyvin tulevaan pääsiäiseen, sikä piristävän keittiömme ilmettä samalla kun suojaa pöydän pintaa. Kuvia taas pitäisi ottaa, mutta kello on jo sen verran, että päivänvalosta ei ole tietoakaan.

Oikein keväistä viikon alkua kaikille!

Huutamista ja myyntiä

No sillä lailla nyt sitten minäkin olen alkanut tutustumisen Huuto.nettiin. Meille olisi tarvetta lastensängylle, sillä rahaa säätääkseni päätinkin, että Ossi saa ison pojan sängyn. Käyttettyjä  olen siis tiiraillut tuolta huutiksesta ja todennut, että joko lastensängyt on rumia tai sitten minä olen nirso. Siellä on myynnissä lähes pääsääntöisesti Ikean lastensänkyjä tai mäntyisiä lastensänkyjä. Ikean lastensängyt on ihan ok, mutta jos sellaisen haluaisin ostaisin sen uutena, sillä hinnallahan niitä ei ole pilattu. Sitten nämä mäntyiset hirvitykset...huoh! Tuntuu, että valkokuultolakatut ovat lähes kiven alla. Voisin kyllä tuunatakkin sellaisen mäntyisen sängyn, mutta kun muotokieli on kanssa jotain hirveää.

Nyt on yksi huuto menossa, mutta ilmeisesti olen tehnyt etikettivirheen sillä huutiksessa huudetaan vasta viime minuuteilla. Tämän minulle kertoi joku viisaampi. Taidan olla vain malttamaton tai sitten minua ei todellakaan kiinnosta roikkua netissä kellon tarkasti kun huudot olisivat sulkeutumassa. Ehkä opin, ehkä en. Katsotaan mitä käy huutamalleni sängylle...olisin kyllä innoissani jos se meille muuttaisi.

Toinen asia netin ihmeellisessä maailmassa ihmetyttää, hinnat. Ihmiset arvostavat ihan eri tavalla tavaroitaan, ovat jotenkin niihin kiinni kasvaneita kun on niin korkeat hinnat. Myin juuri turhiksi jääneet Brion yhdistelmävaunut, vuoden vanhat ja todella vähän käytetyt sekä hyvin pidetyt. Pyynti oli 150€ vähemmän mitä olen niistä maksanut. Kysymyksiä tulvi sähköpostiin: onko ne ehjät, kankaat puhtaat, takuu voimassa, pehmusteet kunnossa yms. Okei, ilmeisesti netissä myydään paljon sikaa säkissä, mutta ihmetyttää jos mainitsen sen ainoan vian ilmoituksessa ja muuten kehun maltillisesti vaunuja niin siltikään ei uskota. Tämä sai minut katselemaan muiden ilmoituksia ja en ollut uskoa silmiäni kun näin, että kolme vuotta vanhoista Brion vaunuista pyydetään vielä enemmän kuin millä myin omani! Tyhmä ei ole se, joka pyytää vaan se joka maksaa. Toisaalta tuollaiset myynti ilmoitukset eivät sitten tuotakkaan ehkä sitä haluttua lopputulosta. Minä myin omat vaununi jo seuraavana päivänä kun olin ilmoituksen laittanut ja ostaja pariskunta ajoi yli 2h niitä hakemaan. Sinne meni ja vaunut saivat uuden hyvän kodin!

Tuulinen päivä ja blogeilua

Ihan kamala tuuli käy ulkona jo toista päivää. Lapsen kanssa en pihalle viitsi mennä, sillä pitäisi varmaan laittaa pienelle kiviä taskuun, jottei tuuli tarttuisi ja veisi mukanaan. :)
Kuvia otin takapihalta (likaisen ikkunan läpi) tässä yksi.

Silloin kun esikoinen nukkuu lueskelen suosikki blogejani. En osaa vielä niitä tänne linkittää, joten jos joku osaa niin neuvoja otan vastaan :). Ilokseni Pieni kaunis elämä oli taas laittanut päivityksiä ja pitäähän sitä mennä ihastelemaan hänen nettiputiikkinsa anteja paremmalla ajalla. Elohiirestä ei ole kuulunut vähään aikaan mitään.
 Ihailemallani Kotiliesi blogilla on nyt arvonta menossa, joten päätin osallistua...joskohan tästä saisi jotain verkostoitumista aikaiseksi kun oma blogini on vasta niin tuore tapaus :).

Saikkua

Nyt se sitten viimein alkoi, saikku. Raskausviikkoja karvaa vaille 31 plakkarissa, normi 38h työviikot, 1-vuotias pojan koltiainen, 3 koiraa ja kaikki kotiaskareet eivät vain enää onnistu. Niimpä jäin töistä pois. Täytyy myöntää, että homma meni hankalaksi siinä vaiheessa kun mies vaihtoi työpaikkaansa ja minun piti hoitaa kaikki tuo edellä mainittu. Aiemmin meillä oli kuitenkin molemmilla vuorotyö ja mies vei pojan tarhaan ja minä hain.

Iskias vaivaa edelleen ja huomaan puhkuvani imuroidessa vaan kyllähän kotiakin täytyy joskus siivota. Tälle päivälle olenkin sitten jo imuroinut alakerran ja molemmat sohvat, koska karvaa oli taas ihan järkyttävä määrä. Tiskejä on kerääntynyt kahden koneellisen verran, sillä jostain kumman syystä minä olen ainoa joka sitä ilmeisesti osaa (lue: viitsii) käyttää. Pyykki vuori ei enää ole niin paha, mutta kuka ne silittäisi ja viikkaisi kaappeihin? Vastaus varmaan kuuluu siihenkin, että minä. No nyt on ainakin 2 viikkoa aikaa puunata tätä kämppää, sillä sen verran se lääkäri tuota saikkua kirjoitti. Tosin omat fiilikset on, että en töihin kyllä enää jaksa palata ennenkuin äitiyslomani on päättynyt.

Tälle päivälle olisi vielä luvassa vauvauinti ja jos jaksan niin nuo koirat pitäisi harjata sillä furminaattorilla. Oikeastaan karvattoman rodun valinta on jotenkin alkanut houkuttamaan viime aikoina...ehkä otankin hiustenleikkurin ja surautan pikkuisen :). Ossi on kyllä ihme otus, vauvauinnin aloitimme 8kuisena, mutta vasta nyt hän on alkanut nauttimaan siitä. Kyllä meillä aikaisemminkin on ollut mukavaa, mutta jossain vaiheessa on aina tullut hillitön itku...yleensä sukeltaessa. Nyt sukeltaminen on kiva juttu ja veden päällä liukuminen vieläkin kivempaa. Katsotaan mitä tälle päivälle on luvassa.

RV 29+1

Se ois sitten sunnuntai ja huomenna pitäis taas töihin mennä. Milläköhän energialla? Olen huomannut, että pinna on todella kireällä ollut jo muutaman viikon. Keskiviikkona saavutin vitutuksen multihuipentuman kun olin iltavuorosta palailemassa. Kello oli 22.30 ja päästin koirat pihaan pissalle. Frankillä on ollut hieman kuulossa vikaa ja viime aikoina se onkin ahneuksissaan lähtenyt ruokaa (mm. talipalloja ja linnun siemeniä) etsimään naapurien tonteilta. Ja sinne se lähti taas niin, että pyllynreikä vaan vilkkui. Sanat "jos sinä paskiainen et tule heti takaisin niin et saa ruokaa!" tehosivat. Koira teki uukkarin ja lähdin isomman kanssa kävelemään kohti ulko-ovea. No mitäpä sitten tapahtuu. 8,5kg mopsi taklaa minut ja siellähän makasin selälläni maassa. Kyllä teki taas hyvää kun toinen lonkistani on muutenkin kipeä.

Lauantaina kävimme koko perheen voimin hakemassa Vauva.setistä tilaamani Mutsyn Urban Riderit. On niin pähee menopeli, että kyllä nyt kehtaa kulkea. Kävimme samalla Cafe Kanassa kahvilla, josta ei meinannut tulla mitään. Ossilla on tällä hetkellä sellainen syömättömyys kausi menossa. Tarjosin omasta croisantistani paloja, kurkkua, juustoa ja kinkkua. Mikään ei kelvannut! Eipä siinä muu auttanut kuin lähteä lähimpään kauppaan ostamaan toiselle hedelmiä ja rusinoita. Meinaan tulla kyllä hulluksi tuon ruoka asian kanssa. Kotonakin poika vetää hirveetä pulttia kun on nälkä, mutta mikään ei meinaa kelvata. Toivon todella, että tämä vaihe menee nopeasti ohitse.

Sunnuntaina kävimme testaamassa Urban Riderit ja totesin olevani tyytyväinen. Tuo kääntyvä taka-akseli on ihan parasta koko vaunuissa ja ilma-kumi renkailla on kevyt työntää lumessa. Suosittelen kaikille lämpimästi!

Sunnuntaina rv 29+2
Paita: Vero Moda

Lastenhuoneen suunnittelua II

Lastenhuoneisiin löytyy nykyään kaikkea aivan ihanaa (ja aivan liian kallista) huonekaluista sisustustuotteisiin.
Tarvitsemme tulevalle perheenjäsenelle oman sängyn ja hoitopöydän. Sänkyjä on monenlaisia ja olenkin aina ihaillut amerikkalaisia pinnasänkyjä, joista saa lapselle sängyn poistamalla pitkät laidat.

Vasemmalla on Rivièra Maisonin pinnasänky, joka on aivan über ihana vaan aivan liian kallis kun ajattelee käyttöikää. Oikealla on Mamas & Papas Coastline tuoteperheeseen kuuluva pinnasänky/lastensänky. Eli laidat ja puoletpäädyistä poistamalla saadaan normaalisänky. Hintaa noin 400€ vähemmän kuin aikaisemmin mainitulla.

 

Hoitopöydäksi olen ajatellut Leksvik-sarjan hoitopöytää, jossa on lipasto samassa. Tykkään siitä, koska se on täyspuuta ja ei ole kauhean kallis. Toki sekin kaipaa maalia ylleen, jotta sopisi paremmin sisustukseen.

Väriä tuodaan tekstiileillä ja pienillä sisustustuotteilla sekä leluilla. Tällaisia tavaroita löytyy jo Ossin huoneesta:

Nyt alkaa sitten tyttö tavaroiden metsästys. Nuo Toffeen lakanat on olleet aivan ihanat, tosin napit täytyy katsoa tosi tarkkaan, etteivät ole huonosti kiinnitetty (mahdollinen tukehtumisvaara). Samaten ongelmana oli sopivan kokoisen (90x120cm) peitteen löytyminen. Ratkaisuna ongelmaan kävin Ikeasta ostamassa kaksi peittoa (toisen varalle), jotka pienensin sopivan kokoisiksi.
Ihan must have on myös tuo that's what little girls are made of-taulu. Ideoita mistä sellaisen saa? Suomeksihan noita on löytynyt ja englanniksikin vielä viime vuonna, mutta nyt on ihan selkeä kato käynyt.



Ideointi jatkuu... :)

Lastenhuoneen suunnittelua

Nyt kun toinen lapsukainen on tulossa on Ossin huone aivan liian pieni siihen, että molemmat nassikat siellä asuisivat. Kaiken sen pohdinnan jälkeen ajattelin, että vaihdetaampa huoneet päikseen. Meillä on iso makuuhuone, jossa ainoat meille tärkeät elementit ovat sänky ja nojatuoli vaatteita varten. Ajattelin sitten huhtikuun puolella vasta vaihtaa huoneet, mutta sillä välin suunnittelen kaiken valmiiksi.

Huonekalu hankintoja tulee ja niihin menee taas rahaa. Olen koittanut järkeillä mitä kannattaa ostaa ja mitä ei. Hoitopöydälle on ollut tarvetta. Aikaisemmin tämän virkaa on hoitanut antiikkinen kirjoituspöytä, mutta suunnitelmana onkin siirtää kirjoituspöytä yläkerran aulaan ompelupöydäksi. Ossin huoneessa kalusteet ovat pääsääntöisesti Ikeasta, joten sama linja tulee jatkumaan hoitopöydänkin osalta. Tosin aion tuunata senkin.

Huoneessa olevat Leksvik-sarjan huonekalut olen maalannut valkoiseksi. Lisäksi huoneessa on pieni lipasto pojan vaatteilla, mutta tulevaisuudessa se laitetaan piiloon katseilta.

Tässä jo olemassa olevat huonekalut:

Ratian Saaristo kirstu valkoisena

Hensvik pinnasänky

Leksvik seinähylly

Leksvik hyllykkö

Ektorp lepotuoli

Ektorp rahi